Matias Granlund
21 helmikuun, 2018

Matias Granlund: Syrjäytyneet tarvitsevatkin ravistelua

(21.2.2018) ”Syrjäytyminen työelämän ulkopuolelle on nuorissa ikäluokissa (18-35-vuotiaat) kasvussa vuosi vuodelta. Suunta on väärä. Julkisen sektorin kuuluukin vähän patistella syrjäytyneitä, työmarkkina- tai toimeentulotukea etuuksina nauttivia nuoria erilaisiin aktivointipuuhasteluihin”
Linkki kolumniin


Tammikuun viimeisen päivän Uudessa Lahdessa (UL 31.1.) oli kaksi kirjoitusta kansallisen hallituksemme suunnittelemasta aktiivimallista, Timo Hennalan kirjoittava aktiivimallia vastustava ja Jyrki Joensuun kirjoittava aktiivimallia tulkintani mukaan puoltava. Kun sain lehden käsiini ja luettuani mielipiteet jäin pohtimaan omia perspektiivejäni elämään. Puntaroimaan, kumpi kirjoituksista vastaa omaa moraalikoodistoani. Selvittelin myös kansallisia työllisyystilastojamme Tilastokeskuksen sivuilta. Aihe jäi kiinnostamaan.

Kyllä minuun vetosivat enemmän Joensuun perustelut. “Syrjäytyminen onnistuu, kun syrjäytyjäksi pyrkivä ei tee muuta kuin pelaa yöt ja nukkuu päivät [..] Valtiomammalta euromaitoa kaikille”. Tiedän kyllä, että Joensuun kirjoituksen sävy oli enemmän moralisoiva ja Hennalan kirjoituksen sävy asiaperustepohjainen, mutta ei tämä muuta omaa mielipidettäni asiaan.

Syrjäytyminen työelämän ulkopuolelle on nuorissa ikäluokissa (18-35-vuotiaat) kasvussa vuosi vuodelta. Suunta on väärä. Julkisen sektorin kuuluukin vähän patistella syrjäytyneitä, työmarkkina- tai toimeentulotukea etuuksina nauttivia nuoria erilaisiin aktivointipuuhasteluihin, jotta nämä säilyisivät työelämään kelvollisina eivätkä vajoaisi epätoivon kautta negatiiviseen kierteeseen omissa elämissään. Hallituksemme esittämät vaatimukset työttömille aktivointitoimintoina eivät ole kohtuuttomia.

Pari hienosäätävää korjausehdotustakin minulta löytyisi aktiivimalliin: Ensinnäkin, kaikki sellainen työttömän julkisissa virastoissa tekemä toiminta, joka tulkittaisiin yksilön työllisyyttä edistäväksi pitäisi sisällyttää “aktiivituntina” soveltaessa aktiivimallia. Siis esimerkiksi kansalaisopistojen kurssit joissa opiskeltaisiin jotain työelämään valmistavaa pitäisi mielestäni ilman muuta hyväksyä osaksi aktiivitoimenpiteitä. Toiseksi, työministeriön myöntämillä erikoisluvilla pitäisi poistaa aktivointivaatimukset kokonaan niistä kunnista joissa etäisyydet lähimpään te-toimistoon, kansalaisopistoon tai muuhun vastaavaan ovat liian pitkiä. Kunnan johto hakisi lupaa työministe-29riöltä. Joissakin syrjäseutujen kunnissa esimerkiksi Lapissa ei ole mielekästä tai järkevää järjestää erikseen pitkäaikaistyöttömille erinäisiä aktivointitoimenpiteitä kunnan puolelta, koska asukastiheys on liian pieni.

Nuoret, lopetetaan yhdessä ruikutus ja ulina, pyritään kouluttautumaan tai työllistymään ja työttöminä lähdetään oma-aloitteisesti aktivoitumaan elämässä! Kyllä se soveltuva työpaikkakin lähes kaikille löytyy, kun hakeutuu vapaaehtoiseksi vaikka vapaaehtoistöihin erinäisille hyväntekeväisyysjärjestöille ja kartuttaa omaa työkokemustaan.

menu